Elä miestä mäne neuvomaan. Sattupas tässä erräänä suvena, kun poejjat olvatto vielä kakaroeta, moinen tappaus, jossa tulj vähä tampattuva kaikentietävä ja kaikenossoova montoimiäejä räpylälle.
Meellä olj kesämökillä sootuvene ja pien moottor sen perässä, sellane viisheppane.
Uateltii lähtee ukon ja poekain kanssa järvelle venneilemmää ja ruvettii pakkaatummaa venneesee. Poejjat jo istu kyyvissä ja minä outteli vielä rannassa, että mahtaako tuo ukonturilas suaha tuon moottori kääntii?
Ukko nyk moottorii kääntii sellasella voemalla että vennee laijasta hörppäs vettä kyytii ja poejjat hengehäässä roekkuvat kiinni mistee ny ikinä kiinni saevat.
Aekan sitä toohua rannalta kateltuani, kysyin ukolta, että ootko avanna pensahanan? Nojoo, vastaakse voitte arvata. NO TIETENKII OON!!! Okei,okei, hyvä, kuhan nyt tulj mielee. Kaekkee tyhmee ne akat kyssyykii.
Nyhtämine vuan jatku ja poejatkii jo nousvat venneestä kuivalle mualle, koska vissii ei lähetäkkää venneilemmää. Vähä ajan piästä venneestä kuulu hilijane mutina, jonka onnistuin kuitennii kuulemmaa. ”Jos avais ton bensahanan”. (Ukko ee oo savolaene)
Vua uskalsikkos naaroo? Tae ies asijasta maenita? Siitähä ee ennee sannookaa vaehettu. Piästii kuitennii ajelemmaa putputilla.
Kyllä se vuan tuntuu ottava ukkoi kupolii kummasti, ku akat alakaa neuvvoo.
OTSIKKO
—
Lue aikaisempia ajankohtaisia katsauksiamme tai pysy ajan tasalla lukemalla Uutiset-välilehteämme osoitteessa: Kylätoimiston Uutiset
Ja blogejamme osoitteessa: Blogitekstit
Seuraa meitä myös sosiaalisessa mediassa:
Facebook: Ihmisten Ilmoille
Instagram: Huhtasuon Kylätoimisto
