Piiperön pähkäilyjä #2

Piiperön Pähkäilyjä #2

Pimeä vs. valo. Kaamos vs. yötön yö. Kylmä vs. lämmin. Suomalaiset elävät vuodesta toiseen tietynlaisissa ääripäissä. Suhteessa pallomme eteläisempiin kanssa-asujiin, me täällä pohjolassa joudumme tasapainottelemaan kehoissamme ja mielissämme rajujenkin vastakohtien kera. Luonnollisesti se vaatii energiaa ja panostusta ja ymmärrystä, sekä itseämme, että kanssaeläjiä kohtaan.

Nyt talvikaudelle siirryttyämme, moni kokee vireystason alentuneen, mieli saattaa heilahtaa melankolian puolelle, tekisi mieli vaipua horrokseen tai talviunille, todeta että paskan möivät, herätä vasta kun aurinko on tehnyt paluun. Mutta elämä tapahtuu pimeydestä huolimatta, työt ei odota, perhe täytyy hoitaa, koirat lenkittää, kissanhiekat siivota ja pölyt pyyhkiä.

Edellisessä pähkäilyssä Piiperö sivusi kauden teemaa pöpöjen torjunnan ja ehkäisyn kautta, mutta auringon valoa ei saa otettua kesällä tynnyriin talteen, sen metodin on kokeillut jo vanhan tarun hölmöläis akka ja heikolla menestyksellä. Nyt on aika pohtia ja koota keinoja jotka voisivat toimia muutenkin kuin teoriassa.

Valon merkitys

Markkinoilla on ollut jo 1980-luvulta saakka mm kirkasvalolamppuja, joilla voi jäljitellä kesäajan valoisuutta ja ikään kuin tasapainottaa sitä aivojen osaa, joka pimeydestä hämmentyneenä alkaa sekoilla mm. melatoniinin, ja serotoniinin erityksen kanssa. Lisäksi hifistelijälle löytyy myös sarastusvaloja, mitkä toimii kuin herätyskello, mutta lempeämmin. Sarastusvalo alkaa lisätä luxien määrää vähän kerrassaan, näin aktivoiden unisia aivoja heräämään luonnollisemmin, auringonnousun kaltaisesti. PImeänä kautena on myös saatavilla luonnonvaloa, vaikkakin rajallisesti. Tehokkainta on aamun tuntien valon määrä ja silloin olisi myös hyvä tankata vaikka aamulenkillä sen mitä irti saa. Tästä saammekin oivan aasinsillan seuraavaan keinoon eli kuntoliikuntaan. Kehon ja mielen energiatasoja nostamaan suositellaan pari kertaa viikossa liikunnalla, joka nostaa sykettä ja saa hengästymään. Kiskaise toista nuutunutta toveria pyjamasta ja pyydä lenkkiseuraksi, nimittäin sosiaalisuus ja ihmissuhteiden ylläpito ehkäisee mielen madaltumista ja aktivoi aivoja. Lenkin jälkeen voikin luontevasti hihkaista että “tuu hei vielä ruoka seuraksi!”. 

Ravitsemus

Kaamosväsymystä kun voi lieventää myös kiinnittämällä huomiota ravitsemukseen. Hiilaritankkaus virkistää ja vaikka ne hiilarit on ihania, piilee siinä myös sudenkuoppa: kun liikekin mahdollisesti on vähentynyt, se ruokavauva alkaa armotta kasvaa vyötärön seudulla. Taikasanoja onkin ruokarytmin säännöllisyys, annoskoot järkeviksi ja monipuolisiksi. Tee vaikka sen lenkkikaverin kanssa yhdessä suunnitelma mitä syödä ja milloin, näin siihen on usein helpompi sitoutua. Uni- valverytmin säilyttäminen sellaisena, kuin se on muinakin aikoina, vaatii usein kaamoksen keskellä myös huomion kiinnittämistä. Emme voi täysin luottaa sisäiseen kelloomme, joka aktivoituu valosta. Unen tarve aikuisilla vaihtelee 6-9h välillä ja huomionarvoista on rauhoittaa illat liioilta sosiaalisilta aktiviteeteilta, jotta mieli alkaa laskeutumaan lepoa varten. Mikäli kohdallasi on haasteena unettomuus voisi olla hyväksi kokeilla ottaa purkista lisää melatoniinia tukemaan omaa melatoniinin eritystä. Vielä keino, joka on toki hyväksi kaikkina aikoina, löytyy stressin minimoinnista. Stressi kun pahentaa kaikkea mahdollista, niin se vaikuttaa myös kaamosväsymykseenkin.

Koitetaan selvitä jälleen kerran tästä pimeästä, otetaan siitä myös se lempeä rauha ja levollisuus hyödyksi. Tasapainosta saa vastauksen tässäkin teemassa kysymykseen: “Kaamos ja pimeys, Uhka vai mahdollisuus?” Mielestäni se on kumpaakin. Painotus riippuu siitä, teemmekö tietoisilla valinnoilla oman osuutemme itsemme hoidossa ja sopeutumisessa niihin olosuhteisiin, jotka eivät ole aina lähtökohtaisesti omia valintoja.