Hän oli tilannut netistä itselleen hienon tipuasun mikä oli keltainen. Ja päätynyt siihen, että käy vastapäisessä kerrostalossa virpomassa, koska siinä talossa on hissi. Sepelle oli sanottu, ettei saa mennä ennen kello kymmentä aamulla virpomaan. Vajaa viikko ennen palmusunnuntaita hän tajusi, että kannattaa käydä keräämässä pajunoksat ja alkaa koristelemaan ne valmiiksi. Hän liimaili oksiin värikkäitä höyheniä ja silkkipaperikukkia. Työtä oli Sepen mielestä paljon, sillä onhan hän laiskiainen. Mutta onneksi aikaa oli riittäväksi, ja oksat valmistuivat ajoissa.
Vihdoin koitti palmusunnuntai ja Sepe pukeutui tipuasuun otti virpomisoksat ja korin mihin voi laittaa palkkiot mitä saa virpomisesta. Rohkeasti hän soitti ensimmäistä ovikello ovi avattiin ja Sepe kysyi: “Saako virpoa?” hänelle vastattiin, kyllä saa. Hän aloitti lorulla: “Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks vitsa sulle palkka mulle.” Palkaksi Sepe sai suklaamunan. Hän jatkoi matkaa ja soitteli ovikelloja, osaa ovista ei avattu, mutta onneksi jotkut avasivat oven. Sepe oli tyytyväinen saamiinsa karkkeihin, suklaamuniin ja rahoihin. Hän meni kotiin herkuttelemaan. Rahat hän laittoi toistaiseksi jemmaan. Sepelle tuli huono olo. Joten hän päätti säästää loput suklaat ja karkit pääsiäiseksi.
Sepe oli kuullut, että pääsiäisenä syödään lammasta ja sen kanssa kermaperunat ja salaatti varmasti maistuu hyvältä. Kun hän on laiskiainen niin oli parasta tilata ruuat valmiina kotiinkuljetuksella. Sillä laiskiaiset nukkuvat todella paljon. Jälkiruuan hän myös tilasi, tällä kertaa persikka-rahkapiirakkaa. Ja kahvia Sepellä oli kotona. Ruokaa oli runsaasti, joten sitä riitti koko pääsiäiseksi. Joten hän saattoi laiskotella ja katsella telkkaria. Sen mitä nukkumiselta jaksoi. Yhtäkkiä Sepe muisti suklaamunat ja karkit, mitkä oli saanut virpomispalkaksi. Ja eikun herkuttelemaan, mutta tällä kertaa kohtuudella. Sepen pääsiäinen oli rento ilman aikatauluja, ja siitä hän nautti ihan täysillä.
