KOTKALIVVEE

Aekonnaa ku olin yhessä liäkärpaekassa kanslijassa töessä, nii pittää myöntee töllöttänneenni välillä internetistä suoroo kotkalähetystä. Se suora lähetys on sellasta, joka kuvvoo justiisa paraekoo tapahtuvvoo toemintata kotkanpesästä kakskytänelejä tuntija päevässä. Se aeka olj juur poijinnan, eeku muninnan, ku linnusta kyse, aekoo, poekasiin kuoriitumista ja kasvamista. Tää pesäpaekka olj errään moottortien vieressä.

Sitte yhtenä päevänä rupesin purkammaa liäkärin saneluva ja ihmettelin minkä tähen konneeltan kuuluu ootoo kohinata. Aekan siinä pähkäiltyäin uattelin soettoo apuva (semmone etätuk) ja kysyvä sieltä että mikkee tässä ny oikeen mättää. Siinä sitte sille kaverille sitä kohinata kuvvaellessan äkkäsinkii ite, että se kotkankuvatus olj jiännä piälle ja aatojen iänethän ne sen kohinan aaheetti. Nolona siinä sitte änkytin löötänneeniki ite sen kohinan alakuperän, mutta tietennii se kaver olj kerinnä jo ottoo yhteyven siihen minu konneeseen ja löys sen minun kahtoman kotkalähetyksen. Onneks olj kaverilla huumorii sen verra, että naaruks män.

Vua tästäkkii tuas opittii jottae. Eepä ennee tarvinna soetella etäappuu sen kotkaperreen takija.