MITENKÄ SATUIN LÖYTÄMMÄÄ KYLÄTOEMISTOO TÖEHIN

Se olj pienestä kiinni ettei jiännä kuulemata koko paekasta.

Olin ollunna vaella työpaekkoo jo hollin aekoo, ja sattu kuntoottavan työtoeminnan ohjooja soittelemmaa, että mitteepä kuuluupi. Päeviteltii kuulumisia ja oltii jo piättelemässä puheluva ku ohjooja vielä siinä viimetinkassa tokas, että just sae siihe ilimotuksen että Huhtasuo Kylätoemistolle hajetaan väkkee töehi.

Ite olin jo siinä vaeheessa, että no voiha xxxx (sensuroitu), kiinnostaapa iha xxxx (tuas sensuroitu), mutta otin kuitennii yhteystiijot ylläälle ja luppauvuin ottamaa yhteyttä kylätoemistoon. Rimpautinkii sinne samantein ja sovittii tappoomisaeka seuroovalle päevälle.

Varrautuneena köröttelin sitte Huhtasuolle päen, noh, käyvää ny aenakii nuamavärkkijä näättämässä.

Vuan enpä ollunna varrautunna semmosee vastaaottoo. Aeva ku oesin aijemminkii ollunna tiällä. Juttu läks käsistä het ensimmäesestä laaseesta lähtiin, jote eepä jiänynnä kahta sannoo siitä, tuunko tänne töehi vaiko enkö tuu.

Ensimmäeset päevät män toesii työntekjöihi tutustuissa ja paekkoo siinä sakissa ehtiissä. Pijan se paekkaki sitte lööty ja kylätoemistolla siännöllisest käävät huhtasuolaset tulivatten tutuiks.

Tiällä sitä ollaa nyt oltu jo kohtapuolii puoltoesta vuotta. Osa työsakista on vaehtunna, toeset lähtennä, toeset tullunna tilalle. Mutta minä oun pysynnä (ja muutama muu).

Välillä on hermoraakat kirreellä, toesten käätös ärsyttää. Sekkii tunne on luvanperräestä tiällä. Jos tuas on paha olla, senkii voe tiällä sannoo suoraa. Sillo tiällä ymmärrettää antoo tilloo, eekä lyöttäävytä toesen ns. henkilökohtaselle aluveelle. Mutta onneks ne on ohimäneviä tunteeta ja ylleesä tiällä sua nauroo, usseesti mahasa kippeeks.

Tiällä sitä ny jatketaa töetä ainakkii syksyy. Suapa sitte nähä, mihinkä päen se nokka alakaa suuntoo näättämää , vae onko se nokka jämähtännä paekalleen tänne Huhtasuolle.

Palakka tosijaa saes kyllä olla vähä huluppeempi.