Ajatuksia Underwater-näyttelystä

Koti, lämpö, turva — vai pakokauhu, kylmyys ja pelko? Vihreän sanotaan kuvastavan toivoa. Kulta puolestaan juontaa juurensa aamuun, keltaisuuteen tai vihreyteen, vaurauteen tai kallisarvoisuuteen. Tummansininen luo etäisyyttä, kylmyyttä ja tuntemattomuutta. Valkea hohkaa ja kuvastaa reunaa, aalloissa ja vaahdossa, tyrskyissä. 

Värien leikki, merkityksien valssi. Mitä voi nähdä aalloissa, kankaalla? Kaikki alkaa vehreän veden värein. Uin lempeässä lämmössä, ja tunnen värähdyksen vedessä, kylmä seinä lyö kohti. Näin elämän luullaan menevän. Vielä on mahdollisuus nousta pintaan. Kaikki on mahdollista kaikille, jos vain niin haluaa. Mutta entä jos toivo pettää, päästää kylmän läpi?

Taulu taulun jälkeen uin yhä syvemmälle. Luola haukkaa minut. Olen riuttojen alla, luolissa, en pääse pois vaikka haluaisin. Kalliot raapivat, valo vähenee. Kylmä seinä ympäröi, ajelehtii vaipaksi. Jossain tuolla on kirkkaus, toivo, pilkahdus.

Paniikin peittävä päättäväisyys, takova voima. Tunteiden sekamelska. Aaltoliike, elo, haparoin sormin, kämmeneni tavoittelee sormiani. Mikä on totta veden alla — niin vesilasikin vääristää, luo heijastuksia, kuin taivas kangastuksia. Veden rummut, veden rummut, 

Voiko veden alla mihinkään oikeastaan saapua? Vedessä ainoat paikat ovat pohja tai ranta; ja minä olen missä olen. Keuhkot polttavat hapenpuutetta. Toivo alkaa kääntyä sairaudeksi, heikkoudeksi, kuumeen väriksi huoneen yllä aamun hetkinä kun pimeys hälvenee. Enää toivo ei anna valoa, ei päästä läpi, se peittää

Näyttelyn viimeinen taulu, viimeinen kuvajainen on sarjan ainoa jossa näkyy syvänpunaista. Pimeä, 

tumma taulu, 

rauha, kylmyys, 

haavanpunaista, 

katse

—

Näyttely on kuvaus elämästä, joka ei mene odotusten mukaan. Maalauksillaan itseoppinut taiteilija haluaa ottaa kantaa mielenterveyspalveluiden toimimattomuudelle ja sen rikkinäisyyden aikaansaamille aalloille. Kenellä on valta upottaa ihminen veden alle, tai päättää siitä kuka pääsee kuiville? Riutat joita luullaan tukiverkoiksi, ovat itseasiassa hajoava vedenalainen labyrintti, ja moni on jo hukkunut. Kuinka moni ajelehtii elämänsä läpi turkoosin ja kullan, sulkien silmänsä heiltä jotka uppoavat yhä syvemmälle?